1. Nato tarvitsi Suomea enemm\u00e4n kuin Suomi Natoa<\/p>\n\n\n\n
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydin oli ennen Nato-j\u00e4senyytt\u00e4 sotilaallinen liittoutumattomuus. Sit\u00e4 takasi paitsi uskottava puolustuskyky my\u00f6s se, ettei Suomi sallinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aluettaan toista maata vastaan. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli pit\u00e4\u00e4 peruslinja vakaana ja ennustettavan. Sit\u00e4 luonnehdittiin \u201dSe (ulko- ja turvallisuuspolitiikka) perustuu hyviin kahdenv\u00e4lisiin suhteisiin, yhteistoimintaan ja vaikuttamiseen Euroopan unionissa sek\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6pohjaiseen kansainv\u00e4liseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n ja kansainv\u00e4liseen oikeuteen nojaavaan monenkeskiseen yhteisty\u00f6h\u00f6n.\u201d (selonteko 2021).<\/p>\n\n\n\n
Omassa keskustelussamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ollut sittemmin vallalla n\u00e4kemys, ett\u00e4 Suomi tarvitsi Ven\u00e4j\u00e4n hy\u00f6k\u00e4tty\u00e4 Ukrainaan Naton turvatakuita ja ydinasepelotteen sateenvarjoa oman turvallisuutemme takaamiseksi. Hy\u00f6kk\u00e4yssodan aiheuttaman j\u00e4rkytyksen ja pelon vallassa p\u00e4\u00e4t\u00f6s Nato-j\u00e4senyydest\u00e4 toteutui enn\u00e4tyksellisen nopeasti.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4senyyskeskustelun varjoon j\u00e4i se, ett\u00e4 Nato tarvitsi Suomea enemm\u00e4n kuin Suomi Natoa. Tunnettua on my\u00f6s, ett\u00e4 Naton suurin sotilaallinen mahti Yhdysvallat varautuu Euroopan kriisien hallitsemisen sijaan erityisesti Kiinan mahdolliseen sotilaalliseen uhkaan ja tarvitsee siksi liikkumatilaa.<\/p>\n\n\n\n
Nato-yhteisty\u00f6st\u00e4 hallituksen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 antamassa selonteossa sanotaan: \u201dMuuttuneessa turvallisuusymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 Pohjois-Euroopan strateginen merkitys on kasvanut, mink\u00e4 my\u00f6t\u00e4 Nato on avannut uusia yhteisty\u00f6mahdollisuuksia Suomelle ja Ruotsille. It\u00e4meren turvallisuustilannetta koskeva dialogi ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sotilaallinen yhteisty\u00f6 lis\u00e4\u00e4v\u00e4t Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa turvallisuusymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 sek\u00e4 parantavat ennakoitavuutta ja alueen vakautta.\u201d Mutta my\u00f6s n\u00e4in: \u201dSuomen mahdollinen j\u00e4senyys Natossa lis\u00e4isi liittokunnan pinta-alaa merkitt\u00e4v\u00e4sti, kaksinkertaistaisi sen maarajan Ven\u00e4j\u00e4n kanssa, sek\u00e4 siirt\u00e4isi liittokunnan entist\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi Ven\u00e4j\u00e4n strategisesti merkitt\u00e4vi\u00e4 alueita (Kuola, Pietari). \u201d<\/p>\n\n\n\n
Selonteko arvelikin, ett\u00e4 j\u00e4nnitteet tulevat kasvamaan juuri edell\u00e4 mainittujen Ven\u00e4j\u00e4lle t\u00e4rkeiden strategisten alueiden vuoksi. Entinen suurl\u00e4hettil\u00e4s Heikki Talvitie piti Sota ja rauha -pamfletissa (Ydin erikoisnumero 2022) t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n huoliin niin Pietarin kuin Murmanskin suhteen pystyt\u00e4\u00e4n Suomen taholta vastaamaan. Liittoutumattomana se on ollut h\u00e4nen mukaansa helppoa, liittoutuneena v\u00e4hemm\u00e4n helppoa.<\/p>\n\n\n\n
Lis\u00e4ksi h\u00e4n arveli, ett\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 Yhdysvaltojen, EU:n ja Ven\u00e4j\u00e4n suhteet tulevat olemaan pitk\u00e4\u00e4n huonot ja ett\u00e4 Suomella pit\u00e4isi silti olla mahdollisuus yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 suhteita naapuriinsa. Liittoutuminen rajaa mahdollisuuksia. Nato-j\u00e4senyys merkitsi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 Talvitielle riskej\u00e4. \u201dSanoisin niin, ett\u00e4 saamme hyvin paljon riskej\u00e4. Jos joku ajattelee, ett\u00e4 riski on turvallisuutta, niin sitten min\u00e4 en ymm\u00e4rr\u00e4 mist\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
On lis\u00e4ksi muistettava, ettei Suomeen kohdistunut mink\u00e4\u00e4nlaisia sotilaallisia uhkia kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 vaikkakin Ven\u00e4j\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yssota kansainv\u00e4lisen oikeuden vastaisena lis\u00e4si j\u00e4nnitteit\u00e4 nimenomaan Euroopassa.<\/p>\n\n\n\n
2. Natoj\u00e4senyyden kylki\u00e4iset: turvallistaminen ja militarisoituminen
Turvallisuus arkikielen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ei ole mik\u00e4\u00e4n ongelma. Ihmiset tiet\u00e4v\u00e4t kyll\u00e4 sen merkityksen. Mutta politiikassa siit\u00e4 tulee ongelma. Politiikassa tarkoitetaan turvallisuudesta puhuttaessa tosiasiallisesti kansallista turvallisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Turvallistaminen rajoittaa poliittisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon alaa ja samalla kaventaa demokratiaa. Puolustusmenot ovat olleet yleens\u00e4 – ja erityisesti nyt – poissa normaalista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteosta. Esimerkiksi puolustushankintoja ja niiden tarkoituksenmukaisuutta, saati hintaa, ei arvioida julkisesti. Rajakysymykset ja rajaturvallisuus ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kriittisen ja avoimen keskustelun kohteena (esimerkiksi aitahanke, viisumirajoitukset). Pakolaisuus ja maahanmuutto n\u00e4hd\u00e4\u00e4n my\u00f6s turvallisuusuhkana, erityisen vakavana n\u00e4hd\u00e4\u00e4n it\u00e4rajan \u201dvuotaminen\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Puolustusmenot ja niiden kasvu on osoitusta turvallistamisesta mutta my\u00f6s militarisoitumisesta Euroopassa. Puola on ajanut puolustusmenoissa Yhdysvaltojen ohi 4,3 prosentin osuudellaan bruttokansantuotteesta, kun Yhdysvallat j\u00e4\u00e4 3,3 prosenttiin. Suomi kuuluu jo k\u00e4rkijoukkoon 2,4 prosentin osuudellaan eik\u00e4 menoissa ole viel\u00e4 mukana tulevia h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4hankintoja.<\/p>\n\n\n\n
Meneill\u00e4\u00e4n ovat \u2013 kovin v\u00e4h\u00e4iselle huomiolle j\u00e4\u00e4neet – kahdenv\u00e4liset puolustusyhteisty\u00f6n neuvottelut Yhdysvaltojen ja Suomen kesken. Sopimuksiin voi liitty\u00e4 monia sellaisia yksityiskohtia, jotka pahimmillaan lis\u00e4\u00e4v\u00e4t j\u00e4nnitteit\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n paitsi Suomen l\u00e4hialueilla my\u00f6s kotimaassa.<\/p>\n\n\n\n
Valtion ilmaantuminen valtioon erioikeuksilla, joihin kansallinen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 ei ulotu tai sulkee sen kokonaan pois, on ongelmallista. Turvallistamisen vahvassa ilmapiiriss\u00e4 tarvitaan siviilien rohkeutta ja neuvotteluvaltuutta oikeusvaltion ja demokratian pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6jen kunnioittamiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Arkip\u00e4iv\u00e4n muutosta militarisoituneeksi kuvaa esimerkiksi sotaisan puheen lis\u00e4\u00e4ntyminen niin poliitikkojen kuin muidenkin kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Uutismediaa hallitsee sotatapahtumien tai niihin liittyvien tapahtumien esilletuonti. Ilmari K\u00e4ihk\u00f6 kuvasi julkisen keskustelun mustavalkoisuuttaa ja polarisaatiota Ydin 1\/2023 -keskustelussa: \u201dSodasta ja sen vaiheista kirjoittamiseen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole tarvittavaa tietoa\u2026K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 propagandalla pyrit\u00e4\u00e4n edist\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa asiaa muokkaamalla k\u00e4sityksi\u00e4 ja mielipiteit\u00e4. Propagandan ei tarvitse olla valheellista.<\/p>\n\n\n\n
Ukrainan viestint\u00e4 on painottanut puolustussodan oikeutusta ja perustunut enemm\u00e4n tosiasioihin kuin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, joka on jatkuvasti syyllistynyt valehteluun. Mutta silti oikeaa kokonaiskuvaa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole tarjolla. Sensuurin takia meill\u00e4 ei koskaan ole k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kaikkea sodan ymm\u00e4rt\u00e4miseksi tarvittavaa tietoa. Propagandan takia kaikki hallussamme oleva tieto ei ole totta. Sosiaalinen media puolestaan on tunnepitoisia reaktioita ruokkiva alusta aina vihasta ja parodioivista kommentoinneista draamaan ja pelkoon. Klikkiotsikot toimivat samalla tavalla – eik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kokonaiskuvaa helposti synny.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Keskeinen viesti on tuntunut olevan, ett\u00e4 \u201dmeid\u00e4n on voitettava sota\u201d ja \u201dsotaponnisteluja jatketaan tarvittaessa niin pitk\u00e4\u00e4n kuin on tarve\u201d. Sota ja sen pitkitt\u00e4minen aiheuttaa kuitenkin valtavia inhimillisi\u00e4 k\u00e4rsimyksi\u00e4, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia menetyksi\u00e4, ymp\u00e4rist\u00f6tuhoja ja monisukupolvista traumaa fyysisen j\u00e4lleenrakennuksen ohessa.<\/p>\n\n\n\n
Tarvitaan sopimista sotimisen sijaan.<\/p>\n\n\n\n
3. Viholliskuvat hyv\u00e4n ja pahan taistelussa
Ven\u00e4j\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yssota Ukrainaan on johtanut kylm\u00e4n sodan paluuseen. Edellinen p\u00e4\u00e4ttyi Berliinin muurin murtumiseen. Tapahtumaa kuvattiin Euroopan mahdollisuudeksi etsi\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vapaana viholliskuvista.<\/p>\n\n\n\n
Yrityst\u00e4 on ollutkin: taloudellisia sidoksia it\u00e4\u00e4n, ajatusta aiemman suurvaltapolitiikan muuntumisesta moninapaisuudeksi, Euroopan oman aseman vahvistamista ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimijana ja my\u00f6s autonomisena strategiana.<\/p>\n\n\n\n
EU my\u00f6s laajeni nopeasti. Monet 2000-luvun ensimm\u00e4isen vuosikymmenen uusista j\u00e4senmaista eiv\u00e4t kuitenkaan t\u00e4ytt\u00e4neet EU:n kriteerej\u00e4 – eiv\u00e4tk\u00e4 t\u00e4yt\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n. Laajentumisen syyt olivat enemm\u00e4n poliittisia. Tietynlainen kankeus ja erityisesti ideologiset erilaisuudet suhteessa eurooppalaisuuden kivijalkaan (demokratia, oikeusvaltioajattelu, ihmisoikeudet) ovat sittemmin koetelleet my\u00f6s yhteisty\u00f6t\u00e4. Sama toistuu my\u00f6s Natossa.<\/p>\n\n\n\n
Viholliskuvat istuvat kuitenkin vahvasti. T\u00e4m\u00e4 siksi, ett\u00e4 niit\u00e4 luodaan ja uusinnetaan poliittisista tarpeista. Niihin liittyy l\u00e4hes aina moraalinen ulottuvuus, jossa on kyse hyv\u00e4n ja pahan taistelusta. Omat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n hyvin\u00e4 ja viholliset pahoina. T\u00e4m\u00e4 traditio n\u00e4kyy vahvasti eri maiden kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Ven\u00e4j\u00e4n ulkopoliittisessa kulttuurissa. My\u00f6s suomalaiseen keskusteluun on tullut vahvasti mukaan viholliskuvat, jotka liittyv\u00e4t Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n ja ven\u00e4l\u00e4isiin, maahanmuuttajiin tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n v\u00e4hemmist\u00f6ihin. Viholliskuvien tunnistaminen ei tarkoita vihollisen tai pahan puolelle asettumista kuten usein kuvitellaan.<\/p>\n\n\n\n
Viholliskuvien juuret ovat uskonnoissa mutta niit\u00e4 ryyditt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s psykologiset ja sosiologiset tekij\u00e4t. Yhteis\u00f6n yhten\u00e4isyytt\u00e4 lujitetaan syntipukeilla ja sijaisuhreilla. Ihmiskunnan ja maapallon kannalta viholliskuvat ovat tuhoisia ja voivat johtaa pahimmillaan ydinaseiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Katariina Simonen kuvaa asevalvonnan romahtamista nykyisess\u00e4 tilanteessa: \u201dJoukkotuhoaseiden valvonta on kriisiytynyt hetkell\u00e4, jolloin kaikki ydinasevallat modernisoivat ydinaseitaan. \u201d<\/p>\n\n\n\n
4. Hyv\u00e4n ja pahan tuolle puolen
Hyv\u00e4n ja pahan taistelussa osapuolet k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t yht\u00e4 lailla v\u00e4kivaltaa ja alistamista. Pasifismi ei k\u00e4yt\u00e4 kumpaakaan ja se on sen etu. Sekin kysymys pit\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ent\u00e4p\u00e4 jos viholliskuvat realismiksi v\u00e4itt\u00e4m\u00e4n sijaan palvelevatkin nationalismia ja sen pimeit\u00e4 puolia etenkin, kun vihollisuus on poliittisesti m\u00e4\u00e4ritetty\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Euroopan pyrkimyksi\u00e4 irtaantua blokeista yhteisty\u00f6h\u00f6n on eri vaiheissa kutsuttu EU:n toimijuuden vahvistamiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tai strategiseksi autonomiaksi. Ep\u00e4onnistumista edellisess\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 ainakin osin se, ett\u00e4 l\u00e4nsieurooppalainen turvallisuus on vahvasti sidoksissa Yhdysvaltoihin. Kyse on kahteen maailmansotaan liittyv\u00e4st\u00e4 kunniavelasta mutta my\u00f6s aseteknologiasta ja sen hinnasta. Mutta mahdollisuus autononomialle on edelleen olemassa. Tarvitaan monenkeskist\u00e4 kansainv\u00e4list\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 ja moninapaisuutta. YK:n pit\u00e4\u00e4 vahvistua entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4n ja pahan retoriikalle on olemassa vaihtoehto: eturistiriitoja voidaan sovitella ja niist\u00e4 voidaan neuvotella. Henkil\u00f6kohtainen vapautuminen vihollisuuskuvista liittyy ennen muuta terveeseen ep\u00e4ilyyn omaan oikeassa ja toisen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olemisen suhteen ja siis oman hyvyyden ja toisen pahuuden n\u00e4kemisen haastamiseen. Tilalle tarvitaan empatiaa.<\/p>\n\n\n\n
Jos haluat rauhaa, rauhaa on rakennettava. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa asevaraisen turvallisuuden haastamista. Merkitt\u00e4vin ihmiskuntaa ja maapalloa uhkaava asia ovat ydinaseet. Suomen on oltava mukana ydinaseriisunnassa ja -valvonnassa. Ydinasekieltosopimuksen ratifiointi olisi merkitt\u00e4v\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6toimi. Kyse on muutoinkin aseistariisunnasta, asevalvonnasta, asekaupasta ja sen l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi tekemisest\u00e4 ja liennytyksest\u00e4. Tilalle tarvitaan yhteisty\u00f6n ja sopimisen rakenteita, rauhankasvatustakin. \u201dEi ole tiet\u00e4 rauhaan, rauha on tie.\u201d (Gandhi)<\/p>\n\n\n\n
Iivantiira 19.8.2023\/Arja Alho<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
1. Nato tarvitsi Suomea enemm\u00e4n kuin Suomi Natoa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydin oli ennen Nato-j\u00e4senyytt\u00e4 sotilaallinen liittoutumattomuus. Sit\u00e4 takasi paitsi uskottava puolustuskyky my\u00f6s se, ettei Suomi sallinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aluettaan toista maata vastaan. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli pit\u00e4\u00e4 … Lue loppuun