Kuhmossa puhaltaa uusia tuulia. Puolueet – ensin vihreät ja nyt sitten keskustapuolueen valtuustoryhmä – jalkautuvat kyliin. Vaaliaikana, mutta mielellään sen jälkeenkin on aitoa kiinnostusta miten harvaan asutun maaseudun asukkaat selviytyvät vaikeista tilanteista. Tuomas Kettusen vierailu tuotti vilkasta ajatuksenvaihtoa Iivantiiran kylätalolla.
Tällainen yhteisten asioiden pohdiskelu on tervetullutta, sillä keskuuteemme tulee myös toisenlaisia kutsumattomia ja varsin ikäviä vieraita, joita on pakko kohdata joko yksin tai viranomaisten avulla. Sellaisia ovat tykkylumet, EU:n maatalousdirektiivit ja nyt sitten korona. Paikallisesti nämä kriisit ovat antaneet kimmokkeen kehittää uusia ja toimivampia käytäntöjä. Erilaiset pulmat, ongelmat ja häiriöt tuottavat virikkeen tarkastella niiden syitä ja seurauksia.
Tykkylumikriisin jälkeen olemme täällä Iivantiirassa pohtineet ja aktiivisesti keskustelleet kyläturvallisuudesta. Tähän haasteeseen on tartuttu Suomen Pelastusalan Keskusliiton ja viimeksi Elävä Kainuu Leaderin pienhankintatuen avulla.
Tänä päivänä ihmisten huulilla on muutosmukautuvuus. Kaupungin tulevaisuusjaostossa kysyttiin, että mitä se resilienssi oikein tarkoitetaan?
Resilienssillä tarkoitetaan henkistä valmiutta; palautumiskykyä, jonka avulla ihmiset yleensä mutta myös perukan asukas pystyy – usein jopa tiedostamattomasti – hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa haasteellisissa tilanteissa.
Tykkylumen, koronan ja EU:n direktiivien säätelmän maataloustuotannon ja yleensäkin poikkeuksellisten olosuhteiden niin vaatiessa, tarvitaan joustavuutta, uusien ratkaisujen ja ajatusmallien käyttöönottoa sekä niiden synnyttämää toiveikkuutta että kuitenkin selviämme ongelmista.
